Meidän koti

Olen täällä kotona ihan yksin. outoa. Hugo on mammalassa napon kanssa ja Mikael on töissä, missäs muuallakaan muka. Mulla on järkky flunssa, ollut jo monta päivää eikä loppua näy mutta nyt mulla kuitenkin olisi jotain todisteita siitä että ollaan oikeesti muutettu ja uusi koti on maailman ihanin..

Ensimmäisenä Herra Hugon oma valtakunta. Hugon huoneeksi valikoitui loppujenlopuksi makuuhuoneista pienempi käytännön syistä kun meidän jättisänky ei olisi mahtunut kauniisti tähän huoneeseen ja tänne ei paista aamu aurinko. Ei tämäkään huone nyt niin kovin pieni ole, mutta pienempi. Tällä hetkellä Hugon huone näyttää siis tältä:

Aikuisten makuuhuone:

Kuvia tulee niin paljon että jatkan myöhemmin parhaista eli keittiöstä ja olohuoneesta.

ylihuomenna!

Keskiviikkona saadaan avaimet uuteen kotiin, vihdoin! Käytiin lauantaina turussa kun M pääsi ajoissa töistä (juu nyt ne on siellä töissä jo viikonloputkin) Katsomassa M än vanhuksia ja vähän ostoksilla, nyt on lamput kaikkiin huoneisiin ja verhotkin pitäisi olla, laitetaan makuuhuoneisiin vaan pimennyssivuverhot vai mitkä ne on? kun en pahemmin välitä kaihtimista tai rullaverhoista. Mennään heti keskiviikkona laittamaan valaisimet ja verhot paikoilleen, ikkunoihin pitäisi myös hankkia öttöverkot ja jotkut systeemit ettei H keksi hypätä ulos.

Huonekalut muuttaa vasta lauantaina kun saadaan vähän apua. Nyt pitäis varmaan jo alkaa tehdä tälle muuttamis asialle jotain ja laittaa kamat kasaan, ei ne itestään niihin laatikoihin hyppää?
Vähän siellä on varmaan avaraa ennekuin sohva, nojatuoli ja ruokailuryhmä tulee, nehän tulee vasta joskus 2 tai 3 viikon päästä.. jännitän kokoajan että mahtuuko se ruokapöytä sinne keittiöön edes.
Muutenkin on tässä nyt aika jännää koko elämä monelta osin.

Lost

Lauantaina 2.8. Minulla oli pelottava päivä, olin yksin kaukana kotoa, olin kävellyt kovassa helteessä pitkän matkan ja eksynyt kakkostielle. Seisoin paikallani keskellä tietä kun huomasin että molemmista suunnista tulee autoja, en tiennyt minnepäin lähtisin kun toisella puolen tietä meni ihan lähellä junarata ja toiselta puolelta olin juuri tulossa.. Näin sinisen volvon lyövän liinat kiinni, autosta hyppäsi nainen joka juoksi minua kohti ja huusi "pois, mene pois!" se huitoi käsillään keskellä tietä ja karjui "pysähtykää!" kun en liikkunut.
Olin shokissa ja pelästyin sitä naista, paljon autoja pysähtyi nopesti molemmin puolin tietä, Olin todella lähellä jäädä auton alle. Seisoin siinä vielä hetken ja lähdin sitten kävelemään tien reunaan sen naisen kanssa kun se lakkasi huutamasta, sekin taisi olla vähän järkyttynyt. Se nainen jankutti minulle "mene kotiin, missä on koti!?" ja höpisi jotain että pitää soittaa rankkurille jollen osaa kotiin. Eikä! aloin sitten kiltisti kävellä kotiin, se nainen käveli vierelläni ja se sininen volvo ajoi hiljaa perässä, siellä autossakin oli koira joka murisi. Jatkoin kävelyä jännittyneenä, muistin kääntyä oikeasta kohdasta kotiin, se nainen huokaili että "mitä nyt tehdään, eihän täällä korvessa ketään asu" ja autossa olevat olivat samaa mieltä, jatkoin kuitenkin matkaa ja huomasin että ne ihmiset olivat ihan kivoja, tykkäsin huomiosta ja rapsutuksista, se nainen oli ihan rakastunut minuun.
Kohta pitkän tien päässä alkoi näkyi jotain, se oli kotitalo, ne ihmiset tiesivät että olin tullut kotiin koska käännyin pihaan niin reippaasti ja siellä oli aitaus jossa oli minun ystäväni. Menin heti juomaan vettä, ja istuskelemaan kaverini aidan vierelle varjoon. Se nainen koitti vielä koputtaa ovea mutta ei meillä ollut ketään kotona. Autossa oleva mies päätti soittaa poliisille, jotta minun omistajani saisi tiedon että olin "vähän" eksyksissä, poliisi lupasi hoitaa asian eikä rankkuria onneksi tarvittu, se olisi tullut vanhemmilleni kalliiksi jos edes olisivat minua sieltä osanneet etsiä.

Pitäkää ihmiset rakkaat lemmikkinne kiinni, se maailman kilteinkin koira voi ottaa tilaisuuden tullen jalat alleen ja lähteä retkeilemään. Pelästyimme kovin tämän ihanuuden puolesta, hän oli niin valloittava, en koskaan unohda tapaamistamme<3

hey girl where is your brain

No nyt meiltä lähti ruokapöytä ja tuolit, toivottavasti kohta lähtee sohvakin. Joku pikku tyttö kävi ostamassa ne ja kyllä muuten tunnen itteni niin vanhaksi ja viisaaksi nyt hah, ei se edes tiennyt mitä oli tulossa hakemaan kun äiti oli hoitanut puhumisen. Tollanen mäki olin joskus. 5 viikkoa vielä muuttoon tai vähän alle, tää kuu on mennyt tähän asti sairaan nopeasti, onneks. Kohta on jo syksy enkä malta odottaa että saan odottaa talvea?

Odotan aina jotain, en viihdy kauaa samassa tilanteessa, aina on pakko tapahtua jotain uutta, vaikka ihan pienesti mutta silti mielummin isosti siksi M kysyy aina välillä "koska sä muhun mahdat kyllästyä" koska kyllästyn aina kaikkeen, mutta onhan se nyt vähän eri asia kyllästyä sohvaan kuin omaan ukkoon.
Ollaan muuten oltu jo sairaan kauan yhdessä.. eikä vielä oo edes ollut mitään isompia ongelmia ja ne pienet mitä on ollut, on johtunut siitä että oon kyllästynyt johonkin. Eilen kyllästyin täysin olemaan kotona ja kun M tuli töistä sanoin vaan että mennään nyt helvetin äkkiä johonkin pois täältä ja sillon lähettiin ajelulle, kun tultiin kotiin olin taas ihan ok huvittavaa sinänsä.

Naapurin isäntä ainakin on kyllästynyt emäntäänsä, turha kieltää.

Valkoista nahkaa

siis ei mulla, mulla on feikkirusketus tietysti. Saatiin päätös tehtyä niiden kalusteiden suhteen ja käytiin eilen tilaamassa meille 6 hengen ruokailuryhmä jossa tuolit on verhoiltu, noh millä muullakaan muka kuin valkoisella nahalla, niissä on myös ihana yksityiskohta, josta kerron lisää kun ne saapuvat. Pitihän meidän myös saada se sohva.. Valkoisella nahalla, ihana ihana avokulmasohva. Mutta mitä tapahtuikaan kun Mikael huomasi muhkeat mekanismi nojatuolit joilla voi keinua, pyöriä, nukkua.. ja sopivasti sellainen oli saman tehtaan valmistama kuin meidän sohva joten siihen sai täysin saman nahka verhoilun joten pitihän Mikaelin se saada ja kieltämättä olihan se maailman mukavin nojatuoli eikä se tullut enää edes kalliiksi koska meidän ostokset olivat jo sen verran hintavia että reilun tonnin nojatuolille hintaa jäi vain noin puolet.

Nyt pitää vain odotella, kalusteiden arvioitu toimitus aika on 9.9 joten se on juuri sopiva, sitä ennen ehdimme saada kaiken muun valmiiksi uudessa kodissa! En malta odottaa! Toivotaan että ruokapöytä ei ole liian suuri sinne keittiöön koska sitten en tiedä mitä tehdä.

Meidän pitäisi vielä hankkia pimentävät rullaverhot, valaisimia, kankaita, hmm mitäs vielä?

Uusi sohva pitää käsitellä kolme kertaa vuodessa näillä aineilla jotta se pysyy upeana vuosia, saatiin aineet heti mukaan.

Tämä aivan ihana kyltti lähti ylihinnoiteltuna mukaani k-raudasta kun hain maaleja, joita en edes löytänyt.

Ostin joskus viime syksynä M:älle ison iittalan taika mukin ja siitä asti ollaan jankattu "pitäs hankkia lisää niitä.." ja eilen saatiin aikaseksi ostaa neljä uutta kaveria ekalle mukille. Ne pääsevät paketeistaan vasta uudessa kodissa.

Sain pari päivää sitten ruusuja ja muutaman mansikan.

valinnan vaikeus

Olin eilen taas yksin kotona, kävin lenkillä, siivosin, laitoin myyntiin vaatteitani ja tein ruoaksi lasagnea, olin siis sairaaaan reipas. Joku muuten tänään jo osti ne vaatteet, nopeeta. Illalla M:än kanssa ryypättiin zero colaa, popitettiin tauskia, poltettiin bio-takkaa ja tanssittiin Hugo- tanssia (sisäpiiri juttu) aamulla nukuttiin pitkään ja lähdettiin kiertelemään huonekaluliikkeitä, käteen meille jäi yhden hylättyämme kaksi hyvää tarjousta joihin molempiin kuuluu ihana kuuden henhen ruokailuryhmä ja ihana valkoinen nahkasohva.
Siinäpä vasta pulma. Joku emäntä tulee ensi viikolla katsomaan että josko hän ostaisi meidän nykyisen ruokailusetin ja viikon sisällä selviää myös että pääseekö meidän sohva uuteen kotiin. Sitten olisi myymättä enää kenkäkaappi ja tv taso.

Kun oltiin katseltu huonekalut ja tungettu mahat täyteen rasvaista ruokaa ja pehmistä niin lähdimme Kokemäelle niinkuin joka lauantai.

yksin kotona ||

Hugo on mammalassa ja oon huomisen päivän yksin, en taas tiedä yhtään mitä tekisin.. onneks ei ainakaan ole enää niin kuuma! Hugo tykkää kauheesti olla mammalassa ja on kiva kun mammalla on aikaa Hugolle. 

Mitäs tässä mitään sen enempiä, taidan lakata kynnet ja vetää naamaan pussin panttereita.