niin ja olihan se lapsivettä mitä sieltä tuli sillon elokuviin mennessä, seuraavana yönä heräsin vessaan ja johan hulahti kintuille. Menin herättään mamman ja se oli ihan sekasin että ''mikä meni, mihin meni!?'' muutama tunti siinä keräiltiin itteemme ja lähettiin mamman työpaikan kautta sairaalaan. Siellä sitten käyrälle ja kun ei supistuksia kuulunut päätti lääkäri laittaa oksitosiini tipan, järkyttäviä supistuksia alko tuleen mutta paikat ei auennut, olin siinä tipassa sen 12 tuntia ja sitten tuli lääkäri ja sanoi ettei oo mitään hätää et koitetaan huomenna uusiks. Meni 5 minuuttia ja huone oli täynnä tätejä jotka käski mut sängylle, laitto katetrin ja sit mentiin juosten, leikkaus saliin.. siellä kauhee suhina ihmisiä oli ihan hulluna ja olin ihan paniikissa, kohta olinki kaulasta alaspäin tunnoton ja vapisin siinä ku joku sairas, sit tuli kauhee piipitys ja joku mies alko lykkämään jotain myrkkyä suoneen, verenpaineet oli romahtanu täysin mutta ne korjaantu sitten sillä mömmöllä siinä meni jonkun aikaa kun jotku teki jotain siellä kankaan takana, kauhee ähinä ja puhina ''PIUKASSA ON'' ''SE ON SUURI''. ja hetken päästä kuulu armoton parkasu ja minä aloin ihan hillittömänä parkumaan siinä happimaski naamassa ja meinasin tukehtuu räkääni, joku mies ääni kysyi et ''sattuuks sua?!'' ja toinen totes että ''se on liikuttunu'' joo niin mä olin. Kohta joku toi mun naaman eteen maailman ihanimman pojan! 

Hänet vietiin mun äidille ja mut heräämöön, pari tuntia ja ku jalat alko liikkumaan ni pääsin osastolle, siellä mamma odotti mun poika sylissä. 

Sain hänet sitte viereeni ja muutaman tunnin päästä tuli kätilö joka vei hänet ja mittas verensokerit, kohta kätilö tuli takas ja sano vaan että tää lähtee lasten teholle, sokerit on liian matalat. itkin taas mut sammuin jossaki vaiheessa niistä lääkkeistä. Aamulla tuli taas hoitaja ja sanoin että haluan mun vauvan luokse, täti irrotti mut letkuista ja istutti pyörätuoliin, siellä mun vauva makas sokeri tipassa. Yks päivä kun olin menossa sinne häntä kattoon mittasin kuumeen ja se oli 38.1 ja ku tulin takasin se oli 39.1 ja samantein letkuihin, mun tulehdusarvot oli 295.. suonen sisästä antibioottia monta päivää, poika pääsi jossain vaiheessa mun luokse osastolle ja mulle sanottiin että ku mun arvot on alle 100 saan suun kautta otettavat lääkkeet ja pääsen kotiin, no minä odotin,odotin ja odotin 9päivää kunnes ne oli 110 ja sanoin että lähen nyt täältä vaikka lääkäri yritti puhua ympäri ja niin tein se oli siis eilen. tänään aamulla kävin kokeissa ja arvot oli 86! vielä on matkaa sinne normaaliin kymppiin mutta vauhti on kova, aloin paranemaan heti ku pääsin pois sieltä. 

Maha on aika tuskasen kipee, onneks mamma auttaa pojan kanssa, ei oo meinaan mikään kevyt kannateltava tässä kunnossa.

Poika painoi syntyessään:4650 ja nyt 4765 

pituutta: 53cm

päänympärys: 37.5cm

ja pisteita sai 9-9-9

ps. en jaksa tarkistaa virjoituskirheitä koska uni.