No nyt meiltä lähti ruokapöytä ja tuolit, toivottavasti kohta lähtee sohvakin. Joku pikku tyttö kävi ostamassa ne ja kyllä muuten tunnen itteni niin vanhaksi ja viisaaksi nyt hah, ei se edes tiennyt mitä oli tulossa hakemaan kun äiti oli hoitanut puhumisen. Tollanen mäki olin joskus. 5 viikkoa vielä muuttoon tai vähän alle, tää kuu on mennyt tähän asti sairaan nopeasti, onneks. Kohta on jo syksy enkä malta odottaa että saan odottaa talvea?
Odotan aina jotain, en viihdy kauaa samassa tilanteessa, aina on pakko tapahtua jotain uutta, vaikka ihan pienesti mutta silti mielummin isosti siksi M kysyy aina välillä "koska sä muhun mahdat kyllästyä" koska kyllästyn aina kaikkeen, mutta onhan se nyt vähän eri asia kyllästyä sohvaan kuin omaan ukkoon.
Ollaan muuten oltu jo sairaan kauan yhdessä.. eikä vielä oo edes ollut mitään isompia ongelmia ja ne pienet mitä on ollut, on johtunut siitä että oon kyllästynyt johonkin. Eilen kyllästyin täysin olemaan kotona ja kun M tuli töistä sanoin vaan että mennään nyt helvetin äkkiä johonkin pois täältä ja sillon lähettiin ajelulle, kun tultiin kotiin olin taas ihan ok huvittavaa sinänsä.
Naapurin isäntä ainakin on kyllästynyt emäntäänsä, turha kieltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti