ruotoja suussa

oon ihan tyhmä ku teen elämästä tahallani vaikeeta alkamalla seurusteleen, en oo varmaan päästäni ihan kunnos ku mietin kaikkee skeidaa mitä voi mahdollisesti ehkä tulla eteen joskus. en luota kehenkään muuhun ku äitiin.. en varmaan ikinä. ja sitäpaitsi mitä järkee edes on seurustella ku kaikki eroo joskus tai ne jotka oikeesti on yhdessä kuolemaan saakka ei voi olla onnellisia? en ainakaa usko. no jaa mut mulle ei sovi tämmönen eikä mikää muukaan, en kykene kompromisseihin ja ''masennun'' heti jos joku ei mee niinku haluisin. nytki oon ihan vajaa ja mietin vaa että mitähä se nyt tekee kene kanssa ja miks ja mieluiten vielä että missä, kun ei oo mitään kuulunu vielä tänään.. toisaalta mulla on sellanen ''ihan sama'' asenne ku tiedän että homma kusee jossain vaiheessa kuitenki ni mitä sitä sit turhaan kuluttaa aivojaan miettimällä tollasia. seurustelu on sinänsä aika paskaa ja yliarvostettua. 

ruikuti ruikuti huomenna on äitienpäivä ja mennään mummulaan jeejee..

vituttaa olla tyhmä mut miten tästä nyt viisaammakskaan tulis, ei mitenkä.

hupaisan hauskaa positiivisuuden multihuipentuma päivää vaan kaikille. se on moro