niin ja olihan se lapsivettä mitä sieltä tuli sillon elokuviin mennessä, seuraavana yönä heräsin vessaan ja johan hulahti kintuille. Menin herättään mamman ja se oli ihan sekasin että ''mikä meni, mihin meni!?'' muutama tunti siinä keräiltiin itteemme ja lähettiin mamman työpaikan kautta sairaalaan. Siellä sitten käyrälle ja kun ei supistuksia kuulunut päätti lääkäri laittaa oksitosiini tipan, järkyttäviä supistuksia alko tuleen mutta paikat ei auennut, olin siinä tipassa sen 12 tuntia ja sitten tuli lääkäri ja sanoi ettei oo mitään hätää et koitetaan huomenna uusiks. Meni 5 minuuttia ja huone oli täynnä tätejä jotka käski mut sängylle, laitto katetrin ja sit mentiin juosten, leikkaus saliin.. siellä kauhee suhina ihmisiä oli ihan hulluna ja olin ihan paniikissa, kohta olinki kaulasta alaspäin tunnoton ja vapisin siinä ku joku sairas, sit tuli kauhee piipitys ja joku mies alko lykkämään jotain myrkkyä suoneen, verenpaineet oli romahtanu täysin mutta ne korjaantu sitten sillä mömmöllä siinä meni jonkun aikaa kun jotku teki jotain siellä kankaan takana, kauhee ähinä ja puhina ''PIUKASSA ON'' ''SE ON SUURI''. ja hetken päästä kuulu armoton parkasu ja minä aloin ihan hillittömänä parkumaan siinä happimaski naamassa ja meinasin tukehtuu räkääni, joku mies ääni kysyi et ''sattuuks sua?!'' ja toinen totes että ''se on liikuttunu'' joo niin mä olin. Kohta joku toi mun naaman eteen maailman ihanimman pojan! 

Hänet vietiin mun äidille ja mut heräämöön, pari tuntia ja ku jalat alko liikkumaan ni pääsin osastolle, siellä mamma odotti mun poika sylissä. 

Sain hänet sitte viereeni ja muutaman tunnin päästä tuli kätilö joka vei hänet ja mittas verensokerit, kohta kätilö tuli takas ja sano vaan että tää lähtee lasten teholle, sokerit on liian matalat. itkin taas mut sammuin jossaki vaiheessa niistä lääkkeistä. Aamulla tuli taas hoitaja ja sanoin että haluan mun vauvan luokse, täti irrotti mut letkuista ja istutti pyörätuoliin, siellä mun vauva makas sokeri tipassa. Yks päivä kun olin menossa sinne häntä kattoon mittasin kuumeen ja se oli 38.1 ja ku tulin takasin se oli 39.1 ja samantein letkuihin, mun tulehdusarvot oli 295.. suonen sisästä antibioottia monta päivää, poika pääsi jossain vaiheessa mun luokse osastolle ja mulle sanottiin että ku mun arvot on alle 100 saan suun kautta otettavat lääkkeet ja pääsen kotiin, no minä odotin,odotin ja odotin 9päivää kunnes ne oli 110 ja sanoin että lähen nyt täältä vaikka lääkäri yritti puhua ympäri ja niin tein se oli siis eilen. tänään aamulla kävin kokeissa ja arvot oli 86! vielä on matkaa sinne normaaliin kymppiin mutta vauhti on kova, aloin paranemaan heti ku pääsin pois sieltä. 

Maha on aika tuskasen kipee, onneks mamma auttaa pojan kanssa, ei oo meinaan mikään kevyt kannateltava tässä kunnossa.

Poika painoi syntyessään:4650 ja nyt 4765 

pituutta: 53cm

päänympärys: 37.5cm

ja pisteita sai 9-9-9

ps. en jaksa tarkistaa virjoituskirheitä koska uni.

rv 40+3

Olin mamman kans eilen leffassa, katottiin se 8pallo ja se oli niin kuvottava etten saanu karkkejani syötyy enkä edes avannu kokis pullooni.. ihan hyvä se silti oli.

Sen jälkeen käytiin ofc. burgerilla taino mamma veti salaatin koska, noh miksköhän sitä salaattia aina välillä joutuu syömään ;) helppo täs on nyt virnuilla, mulla on salaatti kuurit vasta edessä.

 Ennen sitä leffaa kävin ostaas isommat kengät ku jalat on niin turvoksissa ettei menny mitkään jalkaan, löysin sitte nahkaset tennarit ne oli ainoot jotka saa venytettyä tarpeeks leveiks :D nyt mulla on sit neljät uudet kengät joista kolmet on vielä iskemättömät, en malta odottaa et tää turvotus lähteeee! 

niin sillä kenkien osto keikalla tuli vähä ongelmia ku luulin ja olin aika varmaki että nyt menee vedet mutttta ei se sit kuitenkaan ilmeisesti ollu sitä ku ei sitä kuitenkaa nii paljoo tullu ja tässä ollaan vieläki eli ei muita oireita. Sen takia ei jaksa sairaalaan lähteä käymään ku on 40km matkaa täältä mammalasta mut eiköhän sen tunne sit ku oikeesti tarvii mennä. Kovin se lapsonen siellä melskaa, koko yön anto kyytiä kylkiluille : ) koittais nyt vaan sen 7päivää pysytellä siellä. 

Royalilla alko muuten juoksu taas.. inhaa :(  se on ihan maassa ku ei pääse sänkyyn, mut onneks on mukava sohva ja ihanan pehmonen tyyny :)

 

.

rv40+0

laskettuaika eikä mitään tunnu missään ellei lähes kivuttomia supistuksia lasketa.

Eilen oli karmee päivä, en ollu silmiäni saanu auki ku ajattelin et 'ei saatana' olin niin täynnä pyhää vihaa heti aamulla ja tietenki ilman oikeeta syytä.

Ärsytti vaan kaikki niinku tää olo ja maailman meno. Raivosin mielessäni et haluan kotiin yksin (oon siis äitillä) mut onneks en menny koska sit olisin kiukutellu sitä että oon yksin kotona.. siivosin ihan hulluna ja  

ompelin yhden lakanan vauvan kehtoon ja sit mamma tuli töistä, kiukuttelin koko illan eikä mikään onnistunu kukaan ei edes hakenu jäätelöö vaikka yritin kovin no sitte päästin kunnon porut ja sen jälkeen kaikki oli hyvin. tosi normaalia. mut tänään saan jäätelöö, siitä pidän huolen. 

Mulla olis taas hirvee into rempata ja sisustaa mut ei mulla oo kotona enää mitään laitettavaa, olis vähän sellanen olo et tekis mieli muuttaakkin mut ei se nyt tähän väliin oikeen sovi ja mulla on ihana koti. Haluisin että mun seuraava koti on kans maan tasalla ja siinä pitää olla hiukan enemmän omaa pihaa ja yks huone lisää ja isompi kylppäri ja sauna olis kiva sit se pitäs tietenki olla ainaki melkein yhtä lähellä keskustaa ja rauhallisessa paikassa ja sit haluun rempata sen kans upeeks. 

unelmia,unelmia,unelmia..

jos nyt ensin sais tän vauvan ulos.

   

rv39+5

mitäs tässä, maha pystyssä edelleen.

Eilen kävin taas siellä äitipolilla ja monen monta asiaa selvis. Aloitetaan nyt vaikka siitä joka ärsyttää eniten,

siis mullahan on muka raskausdiabetes (ainoa liian korkea arvo oli tämä rasituskokeen paastoarvo, omat mittaukset täysin normaaleja) ja olen monta kuukautta saanut kuunnella naukumista tästä ja epäonnistuneen käynnistämisen takia sairaalassa maatessani yksi hoitaja hyökkäsi täysin mun kimppuun ku mulla ei ollut mukana omaa sokerimittariani, hän teki hyvin selväksi että olen paska ja välinpitämätön ihminen ja että lapseni kärsii minun takiani ja että tämä vauvan makrosomia on minun syytäni koska olen possu ja juon kokista ja mättään karkkia ja herkkuja. Kotka porutti mua oikeen kunnolla ja ajattelin vain että mitä oon lapselleni tehnyt.. sitten eilen lääkäri teki taas uä tutkimuksen ja painoarvio oli 4,6kg ja järkytyin tietenkin MUTTA SITTEN lääkäri kertoi että ei mitään hätää koska Lapsi EI ole lihava vaan hänellä on suuri pää ja leveät hartiat, hän on siis iso luinen eikä läski joten ei ole riskiä että hän jäisi päästään jumiin kun edes pää ei mahdu tulemaan. jumalan kiitos, se oli helpottavin tieto ikinä. tästä sekopäisestä hoitajasta vaan sen verran et ei voi taas muuta todeta kun että on se kamalaa ku ihminen on valinnut väärän alan ja jos toi peli jatkuu kun meen sinne seuraavaks niin on varma että en anna asian olla. 

hmm mistäs mun vielä piti avautua :D

Niin siis 25päivä meen taas polille, sillon tää on jo 10päivää yli lasketunajan ja sit leikataan, eilen ei ollu mitään muutosta tapahtunut missään että kovasti näyttää siltä että sinne asti odotellaan jos sitten taas käy niin että käynnistyy ennen sitä niin sitte katotaan mitä tapahtuu mutta lääkäri sanoi että mun kohdalla on tosi matala leikkaus kynnys, että sillä mennään. Niin ja syy siihen miks se käynnistäminen lopetettiin kesken sillon oli se että jos sitä rääkkiä oltas jatkettu kauemmin ni siinä ois tullu niin paljon muita ongelmia että oltas luultavasti päädytty hätäsektioon. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin, vauva voi hyvin ja mä sain mielenrauhan.

Toi sektio oli mun pahin pelko mut nyt kuitenki suuri helpotus että se tehdään, ja onhan se ihan pakollinenkin tässä tilanteessa et ei auta kuin hyväksyä se. Ainoo tylsä juttu nyt on se että osa vaipoista ja suurin osa vaatteista on kohta liian pieniä :')

rv39+3

''Raskaana ollessaan nainen on kauneimmillaan''

tässä tuoreita todisteita siitä

kai sekin on silti tapauskohtasta.

Joo eipä tässä kummempia, mitään ei oo tapahtunut vieläkään, muutamia pitkiä ja kipeitä supistuksia on tullu päivässä mutta siinä ne. Huomenna meen taas vaihteeks sinne äitiyspolille, saas nähdä mitä siellä sanotaan

että otetaanko järeemmät aseet käyttöön vai käsketäänkö taas kotiin. se on muuten ens perjantaita laskettuaika. Jännittää ihan hulluna se huominen mut ei auta kun ei kerran vaavi ite halua tulla ulos :c

en nukkunu taas viimeyönä just lainkaan, pompein vaan tunnin välein vessaan ja rapsuttelin napoa, ens yönä luultavasti sama juttu.

Napo on muuten ihan super hyvässä kunnossa nyt! kirjottelinki siitä joskus aikasemmin että ku se oli niin huonossa karvassa mut nyt sille on tullu paksu ja kiiltävä turkki eikä siitä irtoo just ollenkaan karvaa :)

Olin jo ihan huolissani että sillä on joku sairaus mut rouva on nyt upeempi ku ikinä. 

Nyt pitää mennä vaakatasoon, siivosin taas niin että sain itteni ihan kipeeks.

Heipparallaa ja peukut pystyyn että kun seuraavaks tuun kirjotteleen ni saan kertoa että kumpi tuli ;) 

♥

TÄÄLLÄ OLLAAN!

mut älkää innostuko..

vauva on mahassa edelleen!! Maanantaina 2 annosta cytotecia, kauheet supistukset koko yön ja sain sellaset kipulääkkeet että olin ihan pää sekasin lopun yötä ja aamulla supistukset oli loppunut. Tiistaina taas 2 annosta  ja sama rumba, hieman pahempikin ja taas aamulla ei juurikaan mitään. Pieniä supistuksia oli joita en edes kunnolla tuntenu mutta olin mä jonkun verran auennu silti kuitenkin lääkäri päätti että lähden kotiin?! siis joo just ei taas menny niinku ajattelin.. ens tiiistaina polille tutkittavaks ja keskustelemaan synnytystavasta.

eipä siinä taida paljoa enää vaihtoehtoja olla..

rv 38+3 ♥

pitäkää lippu korkeella, tää lähtee sairaalaan.

rv 38+1

Eilen oli se poli käynti ja kaikki oli hyvin, proteiinitkin oli hävinny ja paineet laskenu ihan vimmatusti MUTTA sit päästään taas kerran siihen yhteen asiaan nimittäin painoon, ei siis mun vaan vauvan.. painoarvio 4,2kg !! Lääkäri sitten sano että pitää käynnistää, että jään sinne osastolle. Menin ihan lukkoon ja sanoin vaan että ''ku emmä nyt millään viittis'' että onko parilla päivällä väliä et jos vaikka maanantaina?! no tohtori käski mun mennä aulaan odottaan ja sanos että he keskustelee ja selvittää tilannetta jos odotan sen aikaa ja minä odotin ja hetken päästä se pyysi mut takasin ja anto pinkin lapun jossa lukee ''MAANANTAI 4.3. KLO.9 OSASTOLLE 80'' Sillon siis käynnistetään! apuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuua. oon hikoillu monta kuukautta mut nyt jännittää nii pirusti et palelen kokoajan ja oon ihan kauheen kiukkunen. Inhoon sairaaloita niiiiin paljon ja oon viimeks maannu siellä ku ite synnyin ja sit vielä se lääkäri sano et voi mennä monta päivää enneku mitää alkaa tapahtuu koska oon täysin epäkypsä. 

Oon taas äitillä, tulin eilen. Äiti leipoo ananastorttua se on herkkua. Napo on kokoajan ihan hilseessä kai sitäki jännittää, mitähän se ajattelee huomenna ku lähen ja jätän sen tänne ja sit oon ens viikolla monta päivää  pois ja ku tuun takasin ni mulla ei ookkaa enää mahaa vaan huutava ja haiseva yli 4kilonen paketti mukana :D mun turvotus on menny tosta jalkojen päältä tonne jalkapohjiin, sattuu hiukan ku kävelee oi sitä päivää ku on taas normaali kokonen.. mut joo ens viikolla nään lapseni, sit oon äiti .. lopun ikääni.