paino: 8220
pituus: 63
pipo: 43
''Suloinen,tyytyväinen poika. kasvu hyvää. peruna maisteluun 4kk:n iässä. Nojaa kyynärvarsiin. Omaa jutustelua jo kovasti.'' siinä terkan kommentit.
neukku täti sanoi että vasta 4kk:n ikäsenä kuuluis nojata kyynärvarsiin mut onhan ne muistakin jutuista sanonu että on kuukauden edellä. Poika pyörii lattialla oman napansa ympäri, ei sentään vielä lähe juoksemaan :)
terkka kysyi et missä asennossa nukkuu, kyljellään vai selällään ja ihmetteli ku sanoin että mahallaan hän on nukkunu parin viikon ikäsestä, eiks ihmiset sit nukuta mahallaan vai hä? :o siitähän tulee ruman muotonen pää ku nukkuu selällään. eikä tollanen pötikkä millään kyljelläkä pysy.
tulin vielä lisäämään yhen jutun ku löysin..
länsimaiden äidit ovat kaikkina aikoina, aina vuoteen 1992, asettaneet lapsensa vatsalleen nukkumaan (viimeistään varsinaisen syntymän yhteydessä, lapsen ehdittyä 2-3 viikon ikään; sitä ennen nämä enemmän taikka vähemmän kapaloidut vauvat aseteltiin kyljelleen sikiöasentoon). On tiedetty vaistomaisesti, että osaksi lapsi nukkuu paremmin vatsallaan, ja osaksi vatsallaan-makuu on välttämätön motorisen kehityksen kannalta. Viiden aistin (- näkö, kuulo, haju, maku sekä tunto- aistien) kehitys on läheisesti yhteistyössä vatsallaan makuun kanssa.
Miespuoliset tutkijat ovat osoittaneet, kuinka SIDS:in vaara vähenee huomattavasti, jos lapsi asetetaan selälleen nukkumaan vatsallaan makuun sijasta. Tilastojen mukaan kuolemantapaukset ovat vähentyneet 50%. Sen sijaan tilastot eivät kerro mitään niistä lapsista, jotka kyllä kuolevat sekä selällään että kyljellään maaten, myöskään se ei mainitse mitään niistä tukehtumistapauksista, joita mikään ruumiinavaus maailmassa ei pysty erottamaan SIDS:istä.
(SIDS: sudden infant death syndrom)
Niinkuin minä tämän asian ymmärrän, johtuvat tämä kauniit tilastot siitä tosiasiasta, että vauvat nukkuvat huonommin selällään. He nukkuvat pinnallisemmin. He "muistavat" hengittää. He eivät yllä yhtä helposti siihen hyvään syväuneen, jossa hengitystaukoja voi tulla yksi liikaa, tai jossa tauko on liian pitkä.
Luonnollisesti elämä täytyy aina asettaa etualalle, mutta täytyykö kauniita tilastoja saada aikaan pienten lasten hyvien unenlahjojen kustannuksella?
Vauva selällään on kuin kilpikonna, joka on käännetty kuorelleen. Liikkumavapaus on kuristettu. Vauva voi sätkytellä käsiä ja jalkoja, ja voi olla että heidät täytyy kapaloida jotta he eivät herätä itseään, mutta sen pidemmälle he eivät pääse, eivät ennen kuin he pystyvät itsekseen ja omin voimin kääntymään vatsalleen. Tietyillä tahoilla väitetään, että SIDS:in vaara on näin ollen ohi. Ei muuten ole. Vaara ei ole ohi ennen kuin hengitys kulkee automaattisesti, ja se voi, erityistapauksissa, kestää jopa puolentoista vuoden ikään..
Miksi pienet lapset kääntyvät vatsalleen, vaikka heidät on asetettu nukkamaan selälleen? Onko heillä sama vaistomainen tietämys, kuin entisaikojen äideillä on aina ollut (ja on vieläkin muualla maailmassa)?
Seuraavatko he vaistomaisesti kehityksen imperatiivia, jonka mukaan motoriikan on työskenneltävä täydellä teholla ja viiden aistin niiden mukana? Miksi kilpikonna ei jää rauhallisesti pötköttämään kuorelleen?
Todellinen pelottelukamppanja on seurannut kauniiden tilastojen jalanjäljissä. Nykyään sanotaan että on suorastaan kohtalon uhmaamista, jos pikku lapsi laitetaan vatsalleen. Lapsi ei voi hengittää. Ilmatiet tukkeutuvat. Lapsen henki on suorastaan hengenvaarassa... Tämä ei luonnollisestikaan ole totta. Myös vastasyntynyt ihmislapsi osaa nostaa ja kääntää päätään. jopa aivan vastasyntyneet harrastavat ryömimisliikkeitä (jos siihen annetaan mahdollisuus). Jotta vanhemmat vain eivät missään tapauksessa luottaisi vaistoihinsa ja terveeseen maalaisjärkeensä saavat he kaiken kukkuraksi kuulla tutkija-arvovallalta, että heidän ei pidä hankkia hengityshälytintä. Silloin heistä tulee vain "huolestuneita". Totuus on tietenkin päinvastainen. Hälytin ei takaa, että lapsi ei kuole, samalla tavoin kuin palohälytin ei takaa, että talo ei syty palamaan. Mutta asioille ehtii tehdä jotakin. Toivon mukaan tuli ehditään sammuttaa. Ehditään - varvovaisesti toimien - pinnallistaa lapsen uni, ja sillä tavoin muistuttaa tätä hengittämään.
Nykyään yleisesti suositeltu selällään nukkuminen tuo mukanaan muitakin ongelmia kuin latuskaisen kallonmuodon (joka ei korjaannu ennalleen puolenvuoden kuluttua). Pieni mukula, joka ei saa luonnonomaista motorista harjoitustaan niin öin kuin päivinkin, tulee pyörimään kehonsa avulla ryömimisen sijaan, kiemurtelemaan selällään kantapäät maassa ympäri ympäri, mykkänä, samoilla kohdin, jne. Sillä tavoin ei mikään elävä olento ole, evoluution aikana, käyttäytynyt. Seuraukset ovat arvaamattomat. Usko minua, kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua kuuluu huuto myös arvovaltaisen, miespuolisen tutkijamaailman läpi: Takaisin vatsalle!
